Perustietoa lajista

Pikaluistelua harrastetaan Suomessa lähes koko maassa. Suomessa tunnetuin ja menestynein laji on pitkän radan pikaluistelu, mutta pikaluistelulajeihin kuuluvat myös jääkiekkokaukalossa luisteltava kaukalopikaluistelu eli Short Track, maratonluistelu, jossa voidaan kilpailla yli 10 kilometriä pitkillä matkoilla joko radalla tai luonnon jäällä sekä matkaluistelu.

Useimmilla paikkakunnilla Helsingistä Rovaniemelle on ulkoratoja, jotka soveltuvat pitkän radan pikaluisteluun. Parhaat mahdollisuudet pikaluistelun harrastamiseen on tekojääratapaikkakunnilla mm. Seinäjoella, Helsingissä, Porissa ja Jyväskylässä.

Pikaluistelu ei katso ikää, vaan sitä voi harrastaa siitä saakka, kun nilkat kestävät ja jatkaa mahdollisen kilpailu-uran jälkeen vielä mastersarjoissa. Seurat järjestävät jäsenilleen valmennustoimintaa, johon kuuluu muun muassa perusluistelukouluja ja pikaluistelukouluja. Kilpailutoiminta alkaa 11-vuotiaista lähtien. Joillakin paikkakunnilla on sarjoja jopa nuoremmille.

Harrastuksen aloittaminen ei vaadi suurta taloudellista panostusta. Useimmilla paikkakunnilla, joissa on pikaluistelurata, on myös toimiva luisteluseura, jonka harjoituksissa pikaluistimia pääsee kokeilemaan veloituksetta. Alkuinnostuksen saatuaan uusi harrastaja voi hankkia omat pikaluistimet.

Harrastus vaatii hieman pitkäjänteisyyttä ja ahkeraa tekniikan harjoittelua. Tekniikan varmasti oppii, jos on joskus harrastanut luistelua taitoluistimilla tai hokkareilla tai kesäisin viilettänyt rullaluistimilla. Harrastuksen aloittanut huomaa nopeasti omien taitojensa paranevan ja ennen kaikkea oman luistelunopeutensa lisääntyvän. Pikaluistelun voi toki aloittaa myös ensimmäisenä jääurheilulajina, jolloin jäähän täytyy ensin totutella uutena elementtinä.

Pohjimmiltaan kestävyyslaji
Pikaluistelu on pohjimmiltaan kestävyyslaji, koska lyhyinkin kilpailusuoritus kestää n. 36 sekuntia. Taidon ja nopeuden osuus pikaluistelussa on merkittävä, mutta luistelutekniikka on melko yksinkertainen. Taitoa on se, että pystyy optimaalisesti hyödyntämään hankitut fyysiset ominaisuudet. Vauhtia lisäävä voimantuotto lyhyillä matkoilla ja suorituksen taloudellisuus pitkillä matkoilla ovat tärkeät seikat. Luisteluasennon on oltava mahdollisimman aerodynaaminen.

Pikaluistelussa yleensä erikoistutaan tietyille matkoille. 500 metriä hallitsevat voimakkaat ja räjähtävät tyypit, kun taas 1000 m ja 1500 metriä hallitsevat luistelijat, joilla on enemmän kestävyysominaisuuksia. Näillä matkoilla voimaominaisuudet ovat myös erittäin ratkaisevassa asemassa. Pitkien matkojen luistelijoilla on erittäin hyvä voimakestävyyspohja sekä maksimaalinen hapenottokyky.

Luistimet
Pikaluistimia on kahdenlaisia – ns. perinteiset pikaluistimet, joissa terä on kiinni kengän kannassa sekä viime vuosina yleistyneet klaps-pikaluistimet, joissa terä on kiinni ainoastaan päkiän kohdalla saranamekanismilla. Klaps-pikaluistimissa terä aukeaa kantapäästä luistelijan potkaistessa itselleen vauhtia. Tämä sallii myös nilkan paremman ojentumisen, jolloin potkusta jäähän tulee pitempi. Aloittelijalle sopivat erinomaisesti perinteiset pikaluistimet, joissa on matala terä, joka auttaa oikean luistelutasapainon löytymisessä. Lapsille on tarjolla erilaisia harjoituspikaluistimia.

Luisteluasu
Pikaluistimien lisäksi harrastaja tarvitsee hyvän ja lämpimän ulkoiluasun, pipon ja hansikkaat. Taitojen parantuessa voi siirtyä ihonmyötäisempiin luisteluasusteisiin. Huippupikaluistelijat käyttävät täysin ihonmyötäistä luistelutrikoota, jossa ilmanvastus on mahdollisimman pieni.

Parhaat kisa-asut on valmistettu luistelijoiden mittojen mukaan ja ne on voitu testata tuulitunnelikokeissa. Puvut on valmistettu useasta erilaisesta materiaalista (esim. kumintapaisesta materiaalista) parantamaan asun aerodynamiikkaa. Luisteluasujen hinta vaihtelee 75 eurosta aina usean sadan euron mittatilauspukuihin.

Kansainvälisen luisteluliiton alaisissa kansainvälisissä kilpailuissa samaa kansallisuutta edustavilla luistelijoilla tulee olla identtiset kilpailuasut ja niistä tulee ilmetä kansallisuus.

Valmennuskirjoja
Kirjallisuusvinkkejä pikaluisteluvalmennukseen

  • Barry Publow: Speed on Skates: A Complete Technique, Training and Racing Guide for In-Line and Ice Skaters (tilattavissa esim. Amazonista)
  • Joseph Gustaitis: Speed Skating (tilattavissa esim. Amazonista)
  • Dianne Holum: Complete Handbook of Speed Skating (tilattavissa esim. Amazonista)
  • Handbook of Competitive Speed Skating (tilattavissa ISU:sta)

Lisäksi kannattaa tutustua Ellis Edge -sivustoon, jossa erityisesti luisteluvinkkiosastolla on paljon asiaa pikaluistelusta.

Matka- ja kuntoluistelu

Matkaluistelu on luistelua luonnonjäille auratuilla jääradoilla eli matkaluisteluradoilla sekä jäädytetyillä luisteluradoilla.  Matkaluistelu tunnetaan hollannissa nimellä Toerschaatsen ja englanninkielellä Tour Skating.
Matkaluistelun varusteisiin kuuluu luistimet, joissa on joko kiinteät pitkät terät tai nk. klap-malliset luistimet sekä luistinkengät ja niihin kiinnitettävät pitkät luistinterät. Uusissa luistinkenkämalleissa ovat terät irti kantapäästä. Uusia luistelu­kenkämalleja käytetään yleisesti myös luisteluhiihdossa ja retkiluistelussa.
Matkaluistelua harrastetaan yleensä vapaa-ajan kuntoilun ja vauhdik­kaamman luistelun merkeissä ja luistelutekniikka on perus­teil­taan sama kuin rullaluistelussa ja pikaluistelussa. Kilpailumuotona on maratonluistelu ja sen kunto- ja jokamiesluokat.

Luistelun kotimaassa Hollannissa matkaluistelunharrastajia on n. 1,5 miljoonaa ja laji on ilmaston lämpenemisen myötä siirtynyt enenevässä määrin tekojääradoille. Myös luistelumatkailu on lisääntynyt huomattavasti lajin harrastajien piireissä mm. Alpeille ja Pohjoismaihin.

Matkaluistelun suosio ja harrastajamäärät ovat Suomessa kasvussa; vuonna 2010 arvioidaan lajia harrastavan Suomessa jo n. 100 000 henkeä. Lukuisat (n. 100 matkaluistelurataa) kaupungit ja kunnat Suomessa tarjoavat matkaluistelu­ratoja asukkaidensa käyttöön. Matka- ja maratonluistelutapahtumia järjestetään Suo­messa mm. Kuopiossa ja Tuusulanjärvellä, Helsingissä ja uusia kohteita on suunnitteilla. Yksi järjestäjistä on mm. Matkaluistelijat ry.

Suosittuja matkaluistelukohteita ovat Suomessa mm. Vartiokylän jäärata merenjäällä, Tuusulanjärven Luistelureitti, Oulunkylän tekojäärata, Oravaisten Luistelureitistö, Kuopion luistelureitti, Jyväskylän jääreitit jne. Monet kunnat ja kaupungit ilmoittavat sivuillaan ja lehdissä ylläpitämistään luonnon- ja tekojääradoista joita kannattaa seurata. Vallitsevista jäänpaksuuksista ja olosuhteista tiedotetaan kuntien ja kaupunkien liikuntatoimien tahoilta joiden vastuulle jääratojen hoito ja turvallisuusasiat kuuluvat.

Retkiluistelu

Retkiluistelu ei kuulu Luisteluliiton lajeihin, mutta hyvä luistelutekniikka tekee sen harrastamista hauskempaa! Retkiluistelu on luistelua vapailla ja auraamattomilla luonnonjäillä. Laji tunnetaan hollannissa nimellä Nordic schaatsen, englanninkielellä sitä kutsutaan nimellä Nordic Skating ja ruotsalaiset harrastajat taast tuntevat lajin nimellä långfärdskridsko.

Retkiluistelua harrastetaan elämyshenkisesti yleensä ryhmissä turvallisuusseikkojen takia. Varusteisiin kuuluvat mm. tukevat retkikengät tai monot, joihin voidaan kiinnittää luistinterät hihnoilla tai siteellä, jääsauva, naskalit, varustereppu, heittoköysi ym muut turvavarusteet. Turvallisuusasiat ja turvaharjoittelu ovat olennainen osa retkiluistelua.

Suomen Ladun jäsenyhdistys, Suomen Retkiluistelijat ry järjestää kursseja ja on kehittänyt lajin harrastamiseen myös nk. retkiluokat.

Retkiluisteluvarusteet
Retkiluistimien hinnat vaihtelevat sadan euron molemmin puolin, riippuen lähinnä jalkineen kiinnitysmekanismista. Luistimen terän tulee olla ruostumatonta terästä, paksuus tyypillisesti 1,5 mm. Toiset käyttävät luistimia, joissa kantapää on kiinni, toiset pitävät kantapään irti. Nykyään on myös käytössä ns. ”klap”-mekanismeja, kuten nykyaikaisissa pikaluistimissa.

Telemark -monot toimivat hyvänä yleisjalkineena, mutta monet käyttävät luistelumonoja ja vastaavia siteitä luistimissaan – tällöin pitää kuitenkin huolehtia siitä, että side asennetaan niin että jalka on tasapainossa sivuttaissuunnassa. On hyvä, että jalkine tukee nilkkoja ja että lestissä on ulkoneva reuna, ”rantti”, johon yleissiteen saa kiinni. Turvavarusteista naskali ja jääpiikki ovat välttämättömiä. Reppu on tyypillisesti 50 -litrainen – vaatteet on hyvä pakata esimerkiksi kahteen muovipussiin, joiden suut kiinnitetään ilmastointiteipillä. Nämä molemmat pussit pakataan vielä jätesäkkiin. Melontaliikkeissä myytävä ilmatiivis varustesäkki on myös erittäin kätevä.

Turvasäännöt
Turvasääntöjen noudattaminen luisteluretkillä on tärkeää. Suomessa hukkuu jäihin enemmän ihmisiä kuin missään muussa maassa suhteessa asukasmäärään. Jos jäällä liikkuvat noudattaisivat turvasääntöjä, ei tällaisia valitettavia onnettomuuksia pääsisi tapahtumaan.

Ensimmäinen sääntö on, että jäällä liikkuvalla on aina mukana jäänaskalit – sellaiset, jotka voidaan panna roikkumaan kaulalle, josta ne on helposti saatavilla ilman että käsien tarvitsee kastua. Naskalissa tulisi olla sellainen piikki, jonka saa lyötyä kohvajään läpi pitävään jäähän. Lisäksi pakollisiin varusteisiin kuuluu jääpiikki, jolla saa reiän 5 cm paksuiseen jäähän. Suksisauva ei yleensä ole riittävän vahva.

Luistelijalla on myös selässään haara- tai lantiovyöllinen reppu, joka sisältää mm. vaatekerran ilmatiiviisti pakattuna. Plutauksen yhteydessä reppu toimii kannattavana pelastusvälineenä. Nykyään suosittelemme vahvasti, että retkeläisillämme on mukana heittoköysi, jolla voi pelastaa jäähän pudonneen. Tärkein sääntö on, ettei yksin lähde jäälle. Ruotsissa on todettu, että vain noin puolet pääsevät omin avuin avannosta, vaikka heillä olisikin kaikki yllämainitut varusteet. Kännykkä on luonnollisesti monella mukana, tosin ulkomerellä kuuluvuus on heikko. Tietysti kännykkä säilytetään kuivana. Uutena varusteena on GPS yleistynyt. Siitä on paljon iloa retkellä, sillä sen avulla voidaan varmistaa seurueen tarkka sijainti.

Kun jää pettää
Plutaaminen ei ole vaarallinen tapahtuma, kunhan pitää päänsä kylmänä. Ensiksi rauhoitutaan yllätyksestä, kerätään levinneet varusteet roskaamasta maisemia. Käännytään siihen suuntaan mistä on tullut, sillä siellä on varmuudella kantavaa jäätä. Nojataan jään reunaan ja uimaliikkeillä ja potkimalla saadaan keho vaakasuoraan asentoon. Samalla nykäistään naskalit irti pidikkeistään, ojennetaan kädet niin pitkälle kuin mahdollista eteen ja lyödään piikit voimalla jäähän ja vedetään itseä eteenpäin.

Jos jää murtuu ei menetetä malttia, vaan tehdään sama operaatio uudestaan. Yleensä siinä vaiheessa on saanut ulottuvilleen joukon heittoköysiä, joita voi käyttää hyväkseen, jos ei viitsi käyttää naskaleitaan. Kun on päästy jäälle, repusta otetaan kuivat vaatteet, ”uhri” riisutaan ja kuivataan. Vaatteet vaihdon jälkeen matka voi taas jatkua iloisin mielin.

Mielenkiintoisia retkiä
Yleensä retket kestävät koko päivän. Aamulla lähdetään auringonnousun aikaan (etenkin keväällä aamuhetket ovat aivan upeita) ja takaisin palataan illansuussa. Kirkkaina talvi-iltoina tehdään kuutamoretkiä esimerkiksi Helsingin Kaivopuiston ulkopuolelle. Ulkomaillekin voi tehdä retkiä – esimerkiksi Ruotsissa retkiluistelu on hyvin yleistä. Kun tekee Tukholmaan viikonloppumatkan, kannattaa ottaa luistimet mukaan! Hollannissa luistelu on kansanhuvi. Kun kanavat jäätyvät, jäille ryntää miljoonia ihmisiä. Hollannissa on tuhansia luisteluseuroja, joista jokainen huolehtii omasta luistelureitistään. Kun se jäätyy ja todetaan turvalliseksi, paikalliseen lehteen ilmestyy ilmoitus, ja niin ihmiset luistelevat tämän reitin ja saavat siitä mahdollisesti mitalin.

Etelä-Suomessa kautemme alkaa ensiretkellä Hyvinkään Ridasjärvelle tai Karkkilan järviylängön järville, viikkoa myöhemmin jäätyvät Pohjois-Espoon järvet ja sen jälkeen Uudenmaan useimmat muut järvet. Joulukuussa siirrymme merenjäälle, ensimmäiset merenjäät ovat luisteltavia Pernajanlahdella, jäätymisen edistyessä löydämme uusia jäitä aina Hankoon asti.

Suomessakin on erinomaiset olosuhteet retkiluistelulle – järvemme ovat matalia sekä jäätyvät helposti ja sokkeloiset järvemme tekevät retkistä mielenkiintoisia. Kun lumi peittää sisäjärvet, voi siirtyä merenjäälle, joissa myös mahdollisuudet ovat upeat. Meillähän on maailman laajimpia saaristoja. Pohjanmaan rannikon ulkopuolella on myös mahtavat merijääolosuhteet ahtojäävyöhykkeineen. Siellä syntyy rannikon suuntaisia railoja, jotka jäätyessään tarjoavat pitkiä retkiä. Yksi upeimmista on jokunen vuosi sitten tehty kahden päivän retki Hangosta Bengtskärin kautta Jurmoon. Yhdessä päivässä voi myös retkeillä luistellen Jyväskylästä Lahteen tai Kotkasta Porvooseen.

Suomen Retkiluistelijat ry järjestää retkiä marraskuusta huhtikuuhun, mikäli sää sallii. Retkillä mukanaolijat on vakuutettu. Yhdistys myös kouluttaa retkivetäjiä ja järjestää retkiä sekä ylläpitää nettisivuja ja julkaisee vuosijulkaisua, jonka voi tilata esimerkiksi yhdistyksen nettisivujen kautta.