Mailat jäivät, terät veivät – henkilökuvassa veljesten lajinvaihto

pikaluistelukuvat: Petteri Hannula, jääkiekkokuvat: perheiden kotialbumit

Mitä jos jääkiekon lopettaminen ei tarkoittaisikaan urheilun loppua, vaan uuden alkua? Kaukalosta voi löytyä uusi suunta, kun tie jatkuu pikaluistelun pariin.

Vielä muutama vuosi sitten Veikka Mukkala pelasi jääkiekkoa. Nyt hän keskittyy pikaluisteluun Seinäjoen Urheilijoiden riveissä, jossa suoritus on täysin yksilön vastuulla ja mitataan sekunneissa.

Mukkalalle lajinvaihto ei ollut sattumaa, vaan seurausta kokemuksista, jotka saivat pohtimaan omaa suhdetta harrastamiseen. Hän piti pelaamisesta, mutta joukkueen arki ei tuntunut täysin omalta, ja vähitellen kiinnostus alkoi suuntautua toiseen lajiin.

Siirtymä pikaluisteluun tapahtui vähitellen jääkiekon rinnalla, mutta lopulta päätös oli selvä. Pikaluistelu toi mukanaan uudenlaisen vastuun – kaiken onnistuminen ja epäonnistuminen oli omissa käsissä. Juuri se teki lajista mielekkään.

– Pikaluistelusta on tullut keskeinen osa arkea ja identiteettiä, mä syön, nukun ja treenaan siten, että musta tulisi huippuluistelija. Jääkiekko ei enää kiinnosta, kiteyttää Veikka Mukkala.

Hän kokee olevansa nyt selkeästi pikaluistelija.

Veljeksistä toinen löysi oman reittinsä samaan lajiin

Peetu Mukkalalle lajinvaihto ei ollut varsinainen yksittäinen päätös. Hän on harrastanut useita lajeja rinnakkain, ja jääkiekko oli niistä yksi muiden joukossa. Pikaluistelu Seinäjoen Urheilijoissa tuli mukaan jo varhain, ja pitkään lajit kulkivat rinnakkain. Lopulta suunta selkeytyi.

– Pikaluistelu alkoi kiinnostaa enemmän, ja siksi jääkiekko jäi pois. En kuitenkaan kokenut vaihtaneeni lajia, vaan ennemminkin jatkaneeni luistelua eri muodossa, Peetu kertoo.

Monipuolinen tausta näkyy edelleen tekemisessä. Eri lajit ovat kehittäneet luistelua eri tavoin, ja jääkiekosta saadut nopeat liikkeelle lähdöt sekä teränkäyttö tukevat pikaluistelua vahvasti. Vaikka pikaluistelu on selkeä päälaji, hän ei ole jättänyt muita lajeja kokonaan. Mukana kulkevat edelleen esimerkiksi wakeboarding ja maastopyöräily.

Veljeksiltä kysyttiin myös, miten he ovat toistensa matkassa mukana. Veikka tuumasi, että veljeksillä on vielä eroa iän ja harrastusvuosien vuoksi, ja Peetun mukaan veljesten välinen kisailu on parasta mahdollista kilpailua.

Konsta ja Henrik löysivät pikaluistelun Helsingin Luistinkiitäjissä jääkiekon rinnalle – toinen jatkaa yhä kahden lajin parissa

Henrik ja Konsta Ranta-Korpi löysivät pikaluistelun toisenlaisesta lähtökohdasta. Heidän kohdallaan ajatus uudesta lajista syntyi jääkiekon kautta, kun valmentaja ehdotti kokeilemaan pikaluistelua hyvän luistelutaidon vuoksi.

Ensimmäiset kokemukset eivät kuitenkaan olleet kovin innostavia. Pitkät ja tylsät terät tuntuivat oudoilta, ja kokeilu oli lähellä jäädä siihen. Kun välineet saatiin kuntoon ja harjoittelu jatkui, laji alkoi vähitellen tuntua mielekkäältä.

– Oppiminen oli inspiroivaa ja parin kuukauden jälkeen huomasi, että vauhti alkaa kiihtymään, kertoi Henrik.

Veljeksille suurin muutos liittyi siirtymään joukkueesta yksilölajiin. Jääkiekossa toimitaan osana joukkuetta, mutta pikaluistelussa keskiössä on oma suoritus. Se tuo vapautta, mutta myös vastuuta. He kokevat, että yksilölajissa on henkisesti helpompaa, kun virheet eivät vaikuta muihin. Samalla motivaatio syntyy omasta kehityksestä – omien ennätysten rikkominen tuntuu palkitsevalta.

Vaikka pikaluistelu on yksilölaji, veljekset eivät kulje matkaa yksin. He vertaavat aikojaan, jakavat vinkkejä ja kannustavat toisiaan. Kilpailu on leikkimielistä, mutta samalla kehittävää.

– Kisoissa saa uusia kavereita toisista seuroista, toteaa Konsta.

Teknisesti laji on osoittautunut vaativaksi. Luisteluasento, rytmi ja erityisesti kaarreluistelu vaativat tarkkuutta. Jääkiekosta on kuitenkin ollut hyötyä, sillä luistelupohja on valmiiksi vahva.

Henrik kokee olevansa tällä hetkellä kehityksessään hyvällä tasolla. Harjoittelu jatkuu tavoitteellisesti, ja tuloksia on tullut myös kilpailuissa. Hän on oman ikäluokkansa kärkipäätä Suomessa ja on päässyt edustamaan kansainvälisiin kilpailuihin, kuten Viking Raceen. Lisäksi hän on saavuttanut mitalisijoja kotimaan kilpailuissa.

– Olen tällä hetkellä hyvällä tasolla, ja kun treenaaminen jatkuu, kehitystä tulee koko ajan, kommentoi Henrik.

Veljeksistä toinen, Konsta, pelaa edelleen myös jääkiekkoa. Konsta kokee olevansa pikaluistelun kehityksessään hyvässä vaiheessa. Myös hän on päässyt kilpailemaan ulkomaille ja saavuttanut siellä hyviä sijoituksia. Hänen mukaansa kehitys on vaatinut ennen kaikkea oikeaa asennetta harjoitteluun.

– Lajissa kehittyminen on vaatinut sen, että otan treenit tosissaan. Jos sanotaan, että vedetään täysiä, niin vedetään täysiä eikä himmailla, toteaa Konsta tomerasti.

Veljesten tarinoita yhdistää sama ajatus: lajinvaihto ei ole luopumista, vaan uusi suunta. Joukkuelajin rinnalle tai tilalle voi löytyä toisenlainen tapa urheilla – yksilölaji, jossa vastuu on omissa käsissä, kehitystä mitataan omilla tuloksilla ja motivaatio syntyy omasta tekemisestä.

Ja joskus uusi suunta löytyy yllättävän läheltä – samalta jäältä, mutta eri tavalla liikkuen.