Perustietoa lajista

Pikaluistelulla on hyvin pitkä historia niin kilpailumuotona kuin liikuntamuotona siirryttäessä paikasta toiseen. Jo aikanaan Leonardo da Vinci (1452 - 1519) kummasteli, kuinka on ylipäätään mahdollista, että luistelija voi seistä kapean terän päällä. Pikaluistelu kehittyi alueilla, joissa talvi oli niin kylmä, että se jäädytti järvet, joet ja kanaalit.

Erityisen suosittua pikaluisteluharrastus on Hollannissa. Hyvänä talvena, jolloin lämpötila putoaa alle nollan ja vesistöt jäätyvät, saattaa nähdä viikonloppuisin lähes puolet maan kansalaisista pitkäteräiset luistimet jalassaan kiitämässä jäällä. Suomalaiset olivat joskus takavuosina yhtä innostuneita hiihtämisestä.

Kilpapikaluistelu on olympialaji, jossa on ratkottu paremmuutta talviolympialaisten alusta lähtien. Lisäksi pikaluistelussa järjestetään vuosittain maailman- ja Euroopan mestaruuskilpailut.

Pikaluistelu harrastuksena

Pikaluistelua pidetään haastavana urheilulajina, jossa ihminen voi itse omaa voimaansa, nopeuttaan ja luistelutekniikkaansa hyödyntäen saavuttaa suuren nopeuden. Ainoastaan pyöräilyssä päästään suurempiin nopeuksiin. On vaikea kuvitella hienompaa tuntemusta kuin se vauhdin hurma, jota voi tuntea liukkaalla jäällä luisteluradalla tai tasaiseksi jäätyneellä järvenjäällä luistellessaan.

Kilpapikaluistelun lisäksi harrastus on erinomainen kuntoilumuoto, joka sopii kaikenikäisille ja -kokoisille. Kuntoilumielessä tapahtuva liikunta pikaluistimilla on yleistynyt monilla paikkakunnilla järven tai joen jäällä järjestettävien luistelutapahtumien myötä.

Harrastuksen aloittaminen ei vaadi suurta taloudellista panostusta. Useimmilla paikkakunnilla, joissa on pikaluistelurata, on myös toimiva luisteluseura, jonka harjoituksissa pikaluistimia pääsee kokeilemaan veloituksetta. Alkuinnostuksen saatuaan uusi harrastaja voi hankkia omat pikaluistimet.

Harrastus vaatii hieman pitkäjänteisyyttä ja ahkeraa tekniikan harjoittelua. Tekniikan varmasti oppii, jos on joskus harrastanut luistelua taitoluistimilla tai hokkareilla tai kesäisin viilettänyt rullaluistimilla. Harrastuksen aloittanut huomaa nopeasti omien taitojensa paranevan ja ennen kaikkea oman luistelunopeutensa lisääntyvän. Pikaluistelun voi toki aloittaa myös ensimmäisenä jääurheilulajina, jolloin jäähän täytyy ensin totutella uutena elementtinä.

Varusteet

Pikaluistimia on kahdenlaisia: ns. perinteiset pikaluistimet, joissa terä on kiinni kengän kannassa sekä viime vuosina yleistyneet klaps-pikaluistimet, joissa terä on kiinni ainoastaan päkiän kohdalla saranamekanismilla. Klaps-pikaluistimissa terä aukeaa kantapäästä luistelijan potkaistessa itselleen vauhtia. Tämä sallii myös nilkan paremman ojentumisen, jolloin potkusta jäähän tulee pitempi. Aloittelijalle sopivat erinomaisesti perinteiset pikaluistimet, joissa on matala terä, joka auttaa oikean luistelutasapainon löytymisessä.

Pikaluistimien lisäksi harrastaja tarvitsee hyvän ja lämpimän ulkoiluasun, pipon ja hansikkaat. Taitojen parantuessa voi siirtyä ihonmyötäisempiin luisteluasusteisiin. Huippupikaluistelijat käyttävät täysin ihonmyötäistä luistelutrikoota, jossa ilmanvastus on mahdollisimman pieni.

Pikaluistelukilpailut

Mikäli harrastaja haluaa koetella omia taitojaan kilpaillen, se on mahdollista luistelupaikkakunnilla, joissa järjestetään viikoittain kilpailuja 400 metrin ja 333 metrin radoilla. Kilpailumatkat ovat 500 metristä 10 000 metriin. Lisäksi talven aikana järjestetään lukuisia kilpailuja ja kuntotapahtumia järvien ja jokien jäillä. Matkan voi tällöin valita 5 kilometristä aina 200 kilometriin.