Pikaluistelua harrastetaan Suomessa lähes koko maassa. Useimmilla paikkakunnilla Helsingistä Rovaniemelle on luistinratoja. Parhaat mahdollisuudet pikaluistelun harrastamiseen on tekojääratapaikkakunnilla mm. Seinäjoella, Helsingissä ja Jyväskylässä. Pikaluistelu ei katso ikää, vaan sitä voi harrastaa siitä saakka kun nilkat kestävät ja jatkaa mahdollisen kilpailu-uran jälkeen vielä mastersarjoissa.
Seurat järjestävät jäsenilleen valmennustoimintaa, johon kuuluu muun muassa perusluistelukouluja ja pikaluistelukouluja. Kilpailutoiminta alkaa 11-vuotiaista lähtien. Joillakin paikkakunnilla on sarjoja jopa nuoremmillekin.
Luisteluliitolla on oma nuorten valmennusryhmä, jolla on leiritoimintaa ja kilpailutoimintaa kotimaassa ja ulkomailla. Aikuisten sarjoissa on luisteluryhmiä aloittelijasta aktiiviharrastajaan, ylimpänä Suomen maajoukkue, jonka parhaat jäsenet pääsevät edustamaan maatamme EM-, MM- ja olympiakisoissa. Kaikille ikäluokille järjestetään omat SM-kilpailunsa.
Pikaluistelu on pohjimmiltaan kestävyyslaji, koska lyhyinkin kilpailusuoritus kestää n. 36 sekuntia. Pikaluistelussa suuntaus on erikoistumiseen tietyille matkoille. 500 metriä hallitsevat voimakkaat ja räjähtävät tyypit, kun taas 1000 m ja 1500 m hallitsevat enemmän kestävyysominaisuuksia omaavat luistelijat. Näillä matkoilla voimaominaisuudet ovat myös erittäin ratkaisevassa asemassa. Pitkien matkojen luistelijat omaavat erittäin hyvän voimakestävyyspohjan sekä maksimaalisen hapenottokyvyn.
Taidon ja nopeuden osuus pikaluistelussa on merkittävä, mutta luistelutekniikka on melko yksinkertainen. Taitoa on se, että pystyy optimaalisesti hyödyntämään hankitut fyysiset ominaisuudet. Vauhtia lisäävä voimantuotto lyhyillä matkoilla ja suorituksen taloudellisuus pitkillä matkoilla ovat tärkeät seikat. Luisteluasennon on oltava mahdollisimman aerodynaaminen.
